Kun käymme päivän pikakelauksella; löysimme itsemme ensin katolta katselemassa Bernabeu:a ja sen jälkeen menimme itse stadionille, jossa tunsimme rauhallisen ilmapiirin ennen tunnelman kohoamista. Tapasimme myös vanhan Unisportlife -ystävämme. Se on hauska kontrasti, kun hiljainen, tyhjä stadion muuttuu äänekkääksi ja hulluksi, kun se täyttyy ihmisistä, kun kaksi maan parasta joukkuetta kohtaa toisensa.
Olette varmasti jo nähneet kuinka itse ottelussa tapahtui. Tapahtuma oli kuin vuoristorata - ei vain sen takia, että pulska kaveri istui vieressäni popsimassa siemeniä ja huutamassa kenelle tahansa pelaajista, jotka olivat lähimpänä sivurajaa (...oikeasti, vaikka pelaaja olisi kuullut sinut, mitä oletit hänen tekevän?) - vaan sen takia, että tunnelma oli erittäin jännittynyt. Ihmiset tiesivät, että vaikka Real Madrid johti ottelua 1-0, Barcelona oli todella vaarallinen. Sitten tuli tasoitusmaali. Sydämet särkyivät. Sitten Rakiticin maali. Lisää sydämiä särkyi ja hiljaisuus saapui. Kun James maalasi, stadion repesi liitoksistaan - huiveja heiluteltiin, halauksia annettiin. Ja lopulta Lionel Messin vasuri lauloi ja pilasi juhlat, tottakai.
Jos et ole ikinä ollut katsomassa El Clasicoa, sinun todella kannattaa harkita sitä, vaikka olen Manchester United -fani, huomasin olevani kananlihalla muutaman kerran ottelun aikana. Ja okei, et ehkä saa täyttä VIP-kohtelua (oikeasti, adidas - kiitos!), mutta ottelu on silti menemisen arvoinen. Ja La Liga jatkaa mielettömien otteluiden sarjaa..